Saimme reilu vuosi sitten Munkkiniemen Rotaryklubilta Nuorisostipendin I Care –lukudiplomiryhmällemme. Stipendillä on järjestetty niin tarinatuokio kuin pidetty sarjakuvatyöpaja. Rahaa oli vielä näiden jäljiltä muutama kymppi, joten ne sijoitettiin sopimuksen mukaisesti kirjallisuuteen.
Näiden kirjojen myötä iloista, koskettavaa ja ajatuksia herättävää sekä (toivon mukaan) aurinkoista kesää kaikille!
Kuka enää lukee tietokirjoja? Aika moni, yllätys yllätys. Jopa ajantasaisista koulukirjastoista löytyy vielä ihan 1970-luvun tietokirjojakin. Iiks.
Vuodelta 1979 löytyy eläintieteen hyllystä heti todellinen klassikko, Attenboroughin Elävä Maa. Kirjassa on muuten todella hienoja kuvia! Vuodelta 1978 taas on niin sanotusti kovaa dataa: Helge Seppälän Puna-armeijasta sotilasmahdiksi. Hmm… Tämän voisi ehkä siirtää jo varastoon.
Ja jos kansanmusiikki on lähellä sydäntä, 1977 ilmestynyt Kansanmusiikki 1 laulusävelmiä ilahduttaa taatusti.
Suomen poliittinen elämä puolestaan on nyt kovassa myllerryksessä, mutta onhan sitä toki osattu ennenkin. Sen osoittaa Urho Kekkosen Kirjeitä myllystäni 1 1956-1967 vuodelta 1976. Ja vierailla kielillä sama: Saksalais-suomalainen suursanakirja 1975 on Lauri Hirvensalon mahtituotos.
Iso kirja on myös Raamatun tietosanasto 1974. Heikki Palvan kirjassa on myös 105 liitekuvaa. Ihan pätevää asiaa vieläkin. Ajattomuuden lähteillä on myös La Rochefoucauld Mietelmillään, josta painoksemme on vuodelta 1973: ”Useimmat nuorukaiset luulevat olevansa luonnollisia, kun ovatkin vain sivistymättömiä ja karkeita.” Jeps. Sielun sopukoita on lisäksi herätelty vuonna 1972 jo 100 vuotta teattereissa. 100 vuotta suomalaista teatteria on Ritva Heikkilän yhteenveto asiasta.
Ihmiskunnan värikkäät vaiheet 1 edustaa taas aikansa suurteossarjoja vuodelta 1971, ja niin ollaankin jo vuodessa 1970. Silloinkin on opiskeltu ahkerasti ja valmistauduttu kokeisiin. Siitä on osoituksena Pentti Kattaisen 800 lukion fysiikan tehtävää. Kirja on muuten ollut viimeksi lainassa tänä talvena.
Taika Dahlbom oli kirjoittanut Helsingin Sanomiin ison jutun koulukirjastoista pari päivää sitten. Kannattaa lukea!
Kirjailija ja äidinkielenopettaja Tommi Kinnunen sanoo artikkelissa, että nuorten saattamiseksi kirjojen ääreen olisi tehtävä kaksi asiaa. Yksi on se, että äidinkielen opettajien tulisi päästä tutustumaan enemmän tuoreisiin lasten- ja nuortenkirjoihin, sillä tarjotut koulutukset ovat aina pedagogisia. Ihan totta tämäkin, mutta kannattaa toki muistaa, että kirjastonhoitajat ja varsinkin koulukirjastonhoitajat ovat ammattinsa puolesta varsin hyvin perillä siitä, missä asiakaskohderyhmänsä kirjallisuustarjonnassa mennään. Kirjastonhoitajia kannattaa siis opettajienkin jututtaa rohkeasti!
Seuraavana päivänä lehden mielipideosastolla oli Celian vinkki siitä, miten heiltä saa apua jos lukeminen on vaikeaa: ”Celian äänikirjapalvelua tarjoavat kirjastot löytyvät Celian verkkosivujen kartasta. Lisäksi Celia on käynnistämässä yhteistyötä koulukirjastojen kanssa.” Ilokseni voi ilmoittaa, että koulumme kirjaston kautta Celian asiakkuuden on saanut jo toukokuusta 2015 alkaen. Ei siis kannata jäädä suremaan jos luettuttaa mutta se tuntuu vaikealta. Ota yhteyttä koulun erityisopettajaan, niin hommat alkavat rullata!
