Äidinkielen tunneilla on 7.-luokkalaisten kanssa keskitytty viimeaikoina tiedonhakuun ja kirjaston sekä tietokirjojen käyttöön. Tuloksena on syntynyt hieno rivi tietokirjoja, joiden teossa on harjoiteltu oikeaa viittaustapaa ja lähteiden merkitsemistä.
Juulia, Saara, Klaus ja Reko – kiitos tulleesta kortista! Ihanaa saada vielä vanhaa kunnon postia. Merci!
Viime viikkoina on ollut niin tohinaa, että Suomi 100-haaste on melkein jäänyt kaiken muun jalkoihin. Mutta ehei, unohtanut sitä en ole, joten täältä taas tullaan! Nyt on vuorossa iloinen 1980-luku aikuisten romaanien kautta.
Sarjan voi aloittaa mainiosti Kaari Utrio Vendelalla – Utrio, tuo kuulu historiallisten romaanien taitaja. Utrion kirjoihin muuten vieläkin oppilaista joku silloin tällöin tarttuu. Päivi Alasalmi taas on jäänyt jo ehkä syrjempään; Saana-esikoinen ilmestyi 1988.
Bo Carpelan vie ajatukset aina omin ylioppilaskirjoituksiini, joissa menestyksekkäästi analysoin yhtä hänen novelliaan. Kirjastossa on Axel vuodelta 1987. Miksi tästä ei muuten otettu uutta painosta Sibeliuksen juhlavuonna 2015??
Antti Tuuri vei meidät Pohjanmaalta Amerikkaan Ameriikan raitille (1986), ja Annikan Idströmin Veljeni Sebastian (1985) pitäisi ehdottomasti lukea uudelleen!
Vuonna 1984 tajunnanräjäyttävän potin laukaisi Anna-Leena Härkösen Härätappoase. Ainakin minun ikäpolveni osaa kirjasta ulkoa sanontoja ja pätkiä. Rutanen naurattaa aina vaan, ja kyllä, laakereissa on ollut vuosien saatossa hämminkiä itse kullakin. Suuri kiitoshali siis Härköselle!
Anita Konkka puolestaan on munkkalaisia kirjailijoita (Tytär, 1983), ja Paavo Haavikon Rauta-aika ilmestyi 1982.
Vuosikymmenen suuria esikoisia oli myös Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä (1981). Sen kieli on vieläkin aivan mykistävää. Ja loppu: ”Mitäkö odotan? En ainakaan aplodeja.” Niinpä.
Lopuksi 1980-luvun ensimmäisenä kirjana voidaan nostaa esiin Veijo Meren Jääkiekkoilijan kesä (1980), joka kuvassa esiintyy kansikopiolla, sillä koulun kirjaston molemmat kappaleet teosta ovat parhaillaan lainassa.
