Nuorisotyö-lehti lopetetaan?

13 Mar

Viimeviikkoina nuorisoalalla on hämmennystä herättänyt yllättävä tieto siitä, että vuosikymmeniä alaa yhdistänyt Nuorisotyö-lehti on päätetty lopettaa. Yksi numero vielä, sitten ei mitään. Moni ymmärtäisi vielä sekin, jos lehti muuttuisi sähköiseksi, mutta ei – ei sitäkään. Kaikki vain loppuisi.

Olen hyvinkin puolueellinen puhumaan lehden puolesta, sillä avustan sitä itse säännöllisesti. Suurta kiitosta lehti ansaitseekin kunnioittavan monipuolisella kattauksellaan nuorisoalan ilmiöistä: jopa nuorten kirjat ja sitä kautta tietenkin nuorten lukuharrastuksen ja –taidon ylläpitokannustus ja -kannatus on ollut osa lehden agendaa jo vuosia. Pieni osa, toki, mutta muuttuvassa maailmassa sitäkin tärkeämpi.

Nuorisotyö-lehdenhän katsotaan perinteisesti olevan suunnattu kuntien nuoristyöntekijöille. Mutta voin kertoa, että kyllä sitä luetaan muuallakin. Meidän noin tuhannen hengen koulussamme lehden löytää sekä täältä kirjastosta että opettajainhuoneesta.

Aloin oikein miettiä ja muistella, mitä lehdestä on täällä omiin korviini viimevuosina kantautunut. Muistan kuraattorin sanoneen, että hänelle erityisen tärkeää on lehden Nupo-liite: siitä löytyy lyhyesti ja ytimekkäästi nuorten kanssa toimiville tärkeät laki- ja viranomaispäätökset. Kollega taas on kertonut lukevansa kirja-arvosteluni tarkkaan, ja ne on huomattu myös Nutalla – lehteä siis todella luetaan!

Opettajienhuoneen lehdestä olemme lukeneet niin lähiseurakunnan työntekijän henkilökuvan kuin myös oman koulun poikien robottitempauksesta. Ja on aina erityisen hauskaa, kun joku vanha oppilas on päätynyt lehden kansikuvaan, tai mikä mielenkiintoisinta, on ollut jututettavana jostain hänelle tärkeästä aiheesta. Mikään ei lämmitä sydäntä enemmän kuin huomata tutun lapsen varttuneen aktiiviseksi nuoreksi kansalaiseksi.

Jos lehti kokoaa jo tällä pienellä alueella ihmisiä yhteen tällätavoin, miten se vaikuttaa laajemmin, koko Suomen mittakaavassa? Tai maailman? Mitä me täällä etelässä tietäisimme pohjoisen menosta, jos emme siitä kahvipöydässä lehdestä lukisi? Lehtihän ei onneksi rajoja tunne.

Toivottavasti Nuorisotyö kiertäisi kädestä käteen vielä jatkossakin.

Lue lisää keskustelusta:

nuorisotyonpuolesta.wordpress.com/2017/11/08/nuorisotyo-ansaitsee-ammattilehden/

nuorisotyonpuolesta.wordpress.com/2017/11/10/nuorisotyo-lehden-lopettamispaatos-uuteen-kasittelyyn/

nuorisokanuuna.fi/article/avoin-kirje-suomen-nuorisoyhteisty%C3%B6-allianssi-ryn-syyskokoukselle-23112017

NTLEHTI

Mainokset

Oma päätös ja oikea asenne

27 Lok

Näin Helsingin suurten kirjamessujen aikaan tuntuu oikealta laittaa tänne linkki koulumme lukiolaisen Eelin haastatteluun. Jos väitetään että pojat eivät lue, on aina hienoa löytää se reipas poikkeus sääntöön. Kannaattaa lukea, miten hienosti Eeli analysoi lukemista ja kirjallisuutta:

www.munkka.fi/eeli-aakko

DSC00570.JPG

Mukavaa kirjaviikonloppua kaikille!

”Pitäisihän kaikilla kouluilla jonkinlainen koulukirjasto olla”

25 Lok

Ylen uutisissa oli eilen mielenkiintoinen juttu: ”Äidinkielen opettaja sai tarpeekseen ”kyökkisuomesta” – ryhtyy nyt pelastamaan suomalaisten lukutaitoa yhdessä tuhansien kollegoidensa kanssa”.

Artikkelin aiheena oli, kuinka ollakaan, suomalaislapsosten hiipuva into lukemiseen ja sen myötä nuorten heikkenevä kielitaito. Kaikkien muiden hyvien suunnitelmien rinnalla koulukirjastojen esiin nostaminen lämmitti koulukirjastonhoitajan sielua. On hienoa, kun suoraan sanotaan: ”Äidinkielen opettajien mielestä tärkein asia olisi nyt saada kouluihin kunnolliset kirjastot, jotka ruokkivat vapaaehtoista lukemista ja joiden materiaalia – kirjoja ja lehtiä – hyödynnetään kaikessa opetuksessa.” On loistavaa, että tunnustetaan, että on tärkeää lasten ja nuorten lukemisharrastukselle, että kirjat ja lehdet ovat helposti saatavilla.

”Pitäisihän kaikilla kouluilla jonkinlainen koulukirjasto olla”! No eipä! Sen lisäksi, että vaikka jutussa mainitaan hienoja asioita nykyaikaisesta koulukirjastosta sähköisine lainausjärjestelmineen ja uusine kirjoineen kehottaisin miettimään myös kirjaston sijaintia koululla ja sitä hoitavaa henkilökuntaa. Kirjastoa ei todellakaan kannata piilottaa minnekään perimmäiseen siivouskomeroon, jonne kukaan ei koskaan ehdi eikä löydä.

Samoin kannattaisi miettiä, kuka kirjastoa hoitaa. Hetken kaikki näyttää nimittäin hyvälle, kun uusiin hyllyihin hankitaan uusia kirjoja. Mutta entä viiden vuoden päästä? Kirjastonhoitaja ei ole ollenkaan huono sijoitus koulukirjastoon. Hän osaa tehdä tarvittavia hankintoja ja poistoja sekä pitää kokoelmat ajantasaisina ja aineiston käyttökuntoisena. Samoin kirjastonhoitajalla on käsitys koulussa käytettävän kirjallisuuden ja muun median sisällöstä. Näin kirjastosta on iloa pidempäänkin. Usein juuri kirjastonhoitaja tietää, montako osaa on Suklaamuruset-sarjassa, missä Christien dekkareissa on Poirot, missä Marple ja mikä on se lukion äidinkielen opettajan suosittelema kirja, jossa on eksoottisen näköinen tyttö kannessa.

diplomit